tiistai 1. marraskuuta 2016

Kuolettavan kaunis

Marras,

"kuollut, kuoleva
vainaja
kuoleman enne" 

sitäkö on marras, kuolemaa vain?

Katsoessani ulos, huomaan kyllä kaljuuntuneet puut. Syksyn väriloisto on kaukana silmieni eteen avautuvasta maisemasta. Mielessäni huokaisen kuitenkin syvään: kaunista.
  

Hyppelehtiessämme metsässä kannolta toiselle, kehumme vuoron perään metsän kauneutta. Totean ympärilläni hengittävän vihreyden (no okei, ruskean ja harmaan sävyjen myös) hurmaavan minut aina, oli sitten marras- tai huhtikuu.


Marraskuu tarkoittaa minulle kuolemaa lähinnä valon määrän suhteen. Valon määrän vähentyminen saa mielialani hetkittäin melko alakuloiseksi, pimeys ei vain ole minun juttuni. Olen kuitenkin päättänyt selviytyä tästä tummanpuhuvasta kaudesta luopumatta arjen ihmeiden tuottamasta ilosta. Kynttilöitä kodin joka nurkkaan, jouluvalot esiin ja niin edelleen.

Pimeässä loistavien valojen ihailu voi alkaa
 
- Veera 

 

2 kommenttia:

Kiitos huomaavaisuudestasi :-)