Jottei kirjoitukseni välittäisi vain nuoren naisen kapinointia, kirjoitan vielä hieman vedestä. Olen jälleen hurmaantunut veden tavasta kimmeltää auringon säteiden osuessa sen pintaan. Veden äärellä ajatukset sulautuvat yhdeksi vaaleaksi pilveksi, tuulenvireeksi, ja ikään kuin vain lentävät pois. Minä olen, tässä ja nyt, enkä vastaa mitään. Hymyilen vain.
Silmänikin kimmeltävät.