Kulkiessamme tien reunaa ystäväni ojentaa minulle syreenin oksan. Syreeni se on, syreeni. Varjelen sitä pienissä käsissäni ja hengitän syvään, sisään ja ulos, syreenin tuoksua.
Pian jostakin ilmestyy mies joka kertoo minun näyttävän onnelliselta liilan oksani kanssa. "Silmäsi loistavat", hän sanoo. Ja sitten keskustelemme siitä kuinka yksi syreenin oksa haudalla riittää.
Voi tätä elämää!
Eikö mulla olekin kauniita ystäviä?
Oi miten hyvä mieli tuli ku luin tätä KESÄFIILIS huipussaaan <3 ihania kuvia:)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista