i h a n a// k a u n i s// a u r i n k o i n en// Se oli oikein hyvä päivä. Ystävieni kanssa katolla, ystävieni kanssa järven rannalla. Varpaat upotettiin hiekkaan ja sitten tanssittiin.
Kauneinta kukkaloistoa. Kaunein ystäväni. Suunnitelmia kesälle ja suunnitelmia elämälle. Kun makaamme nurmikolla, lentää yllämme hattaraa. Taasko me olemme kuin elokuvasta?
Aamuneljältä astumme keskelle valoista kaupunkia. Aamuneljältä, ja kaupunki on täynnä elämää! Sydämeni on pakahtua onnesta. Kaikki tuntuu hyvältä.
Kulkiessamme tien reunaa ystäväni ojentaa minulle syreenin oksan. Syreeni se on, syreeni. Varjelen sitä pienissä käsissäni ja hengitän syvään, sisään ja ulos, syreenin tuoksua.
Pian jostakin ilmestyy mies joka kertoo minun näyttävän onnelliselta liilan oksani kanssa. "Silmäsi loistavat", hän sanoo. Ja sitten keskustelemme siitä kuinka yksi syreenin oksa haudalla riittää.
Muutamia kesäöitä ja kesäinen päivä. Uusia ystäviä ja naurua, paljon naurua. Kesä on tehnyt minusta spontaanimman ihmisen, tänään sen tajusin. Ehkä minusta on tullut rohkeampikin? En tiedä, jokin minussa on muuttunut. Pidän siitä. Ja kesästä. Ja ystävistäni.