Kuin olisi kesä

Kukkien huumaava tuoksu sekä mielessäni kaikuva ystävien nauru.
Toisella on pisamaiset posket ja se toinen koristeli hiuksensa tuomen vaaleiden kukkien terälehdillä.

Onhan kaikki hyvin, onhan.

 Ja voi kuulkaa, elämä hymyilee.

Silloin joskus

  Muistoja.
 
Ja niissä muistoissa mä olen vapaa ja mä nauran. Mulla on iloiset silmät melkeinpä aina ja aurinko paistaa. Niissä muistoissa lokit nauraa meille kun me maataan laiturilla ja mietitään että mitäköhän ihmettä. Vain niissä muistoissa.

Mansikkateellä sängyssä

Tiedättekö sen äänen joka syntyy kun laskette lusikan takaisin asettimelle? Ihana posiilinisen astian ja lusikan kohtaamisen aiheuttama kilahdus. Unelmissani olen kuin Jane Austen tai Beatrix Potter, nauttimassa teetä vihreyden ympäröimässä puutarhassa. Mutta palatkaamme todellisuuteen: makaan sängyssä nenä tukossa ja päätäkin jomottaa.

 Ei se mitään, mansikkatee maistuu taivaalliselta sängyssäkin ja unelmointi on parasta lääkettä.

Kukkikaa kukkaset kauniit

Hei vain!

Halusin tulla kertomaan että tänään on melkoisen hyvä päivä vaikka myöhästyinkin kahdelta tunnilta ja eräät ihanat kirppiskenkäni menivät rikki. Olen silti nauttinut harmaasta ilmasta ja syönyt salmiakkia.

 Kukkikaa kukkaset kauniit.

 Unelmoin jatkuvasti lyhyemmistä hiuksista. Sellaisesta ihanasta pottatukasta, ah! Saatan vielä joskus uskaltaakin sellaisen leikata.

 Mutta nyt vaarea kutsuu viikon ainoa tanssitunti. Hauskaa viikonloppua, muistakaa kuunnella hyvää musaa! :-)

Matkani

Ylämäessä poljen kuin viimeistä päivää. Ylähuulelleni on jo muodostunut hikikarpalo tai pari. Olen kai hengästynyt, tiedän että olen. Onneksi ihmisten huomioimiseen ei tarvita sanoja. Kunhan nostan katseeni maasta ja hymyilen hieman.

 Matkallani saatan helposti ihastua pysäkillä seisovaan rokkaripoikaan. Mustat pillifarkut yhdistettynä punaisiin tennareihin ja sotkuiseen tukkaan taisivat juuri viedä jalat altani. Onneksi teen matkani pyörällä, vaikka vaarana taitaakin olla yhteentörmäys vastaani kävelevän vanhuksen kanssa. Sieltä se tuli, vihainen katse. Mutta mitäpä minä tunteilleni voin... Älä kiltti pappa katso vihaisesti.

 Kuuntelemani soittolistan nimi on "kaikemmoista". Taisin juuri kokea 20 minuutin ajan ainakin iloa, surun, inspiroitumisen, tahdonvoimaa, suuttumusta, innostuneisuutta, lisää surua, mutta kuitenkin iloa. 
 Sellainen oli minun matkani tänään. Matkat kun ovat aina erilaisia.

Ihania aurinkoisia ilmoja. Ja neljä päivää synttäreihin!

Kuunnelkaapa vielä tämä

Ja vesi kimmelsi

Muotilehdet eivät enää kiinnosta minua. Typeriä juttuja sivut täynnä. Hei, minun oma mielipiteeni vain! Miksi meidän tulisi noudattaa lehden antamia vinkkejä ja tehdä itsestämme "muottiin sopivia". Kysyn vain, miksi? Tämä saattaa tietysti kuulostaa vain nuoren naisen kapinoinnilta, jota kai sitten onkin, mutta siis ihan totta... Plaah.

 Jottei kirjoitukseni välittäisi vain nuoren naisen kapinointia, kirjoitan vielä hieman vedestä. Olen jälleen hurmaantunut veden tavasta kimmeltää auringon säteiden osuessa sen pintaan. Veden äärellä ajatukset sulautuvat yhdeksi vaaleaksi pilveksi, tuulenvireeksi, ja ikään kuin vain lentävät pois. Minä olen, tässä ja nyt, enkä vastaa mitään. Hymyilen vain.

                                 Silmänikin kimmeltävät.