maanantai 23. helmikuuta 2015

Löydetty

Silmäni pysähtyvät sinisen maiseman eteen. Hengitykseni tasaantuu. Huokaisen syvään, katsahdan oikealle. Hymy leviää kasvoilleni, sinäkin hymyilet vienosti.

Olen saanut rauhoittua, hengittää syvään päivästä toiseen.

Minun ei ole tarvinnut tehdä mitään.

Ei m i t ä ä n.

Olen voinut unelmoida valoisista päivistä ja maata hiljaa. Tiedän miltä unelmieni koti näyttää: jokaista seinää koristaa vihreä kasvi, turkoosia väriä pirskahtelee esiin kaikkialta. 

Moni hiljalleen hylätty asia
 on alkanut kiinnostaa taas.






IMG_5231 IMG_5240 IMG_5272 IMG_5274 IMG_5227

Olen kai löytänyt jotakin
 hukatun itseni, kenties.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa kun kirjoitat taas! Tulen aina niin hyvälle mielelle kirjoituksistasi ja kuvistasi :)

    VastaaPoista
  2. voi veera, löysin sun ihanaan blogiin vasta tänään.. ja bongasin sut!!
    btw, sulla on ihan samanlainen hymy kun sillon joskus irjalan päiväkodissa :-)

    terkuin Laura, toveri siitä samaisesta päikystä :-)

    VastaaPoista

Kiitos huomaavaisuudestasi :-)